Eyes in darkness

Oli perjantai-ilta, ja viikonloppu oli juuri alkamassa. Rauski oli tapansa mukaan koneella. Ei tosin pelaamassa Amnesiaa, ei. Vaihteeksi hänellä oli villi dataussessio meneillään. Oli ollut oikeastaan jo useamman tunnin. Tuntiessaan vatsansa kurnivan Rauski kuitenkin nousi ylös tuoliltaan ja venytteli pitkään ja hartaasti, ennen kuin raahusti keittiöön tekemään hieman välipalaa.
"Teik bred. Bred help : )"
Rauski jutusteli itsekseen leipää leikatessaan. Seuraavaksi hän käveli jääkaapille ja mietti, mitä ihmettä hän haluaisi laittaa leivän päälle. Lopulta hän päätyi juustoon ja tomaattiin. Rauski laittoi juustosiivut leipänsä päälle hieman puolihuolimattomasti, ja alkoi sitten leikata tomaattia. Samalla hän lauleskeli My heart will go onia, omilla sanoillaan totta kai.
"Every night in my dreams I see you, I feel you. Open this goddamn door. It's a -- AI HELVETTI!"
Rauski huusi yhtäkkiä, sillä hän oli leikannut veitsellä sormeensa. Vuolaasti kiroten hän pudotti veitsen pöydälle ja repi telineestä hieman talouspaperia tyrehdyttääkseen pahimman vuodon samalla kun meni hakemaan laastaria lääkekaapista.

Saatuaan laastarin kömpelösti haavan päälle Rauski päätti luopua tomaatin leikkaamisesta ja järsiä sen leivän lisukkeena.. Hän kiikutti nopeasti käyttämänsä tarvikkeet takaisin jääkaappiin ja ajatteli sitten mennä katsomaan vähän televisiota. Olohuonetta kohti kävellessään Rauski järsi vuoronperään leipää ja vuoronperään tomaattia.
Yhdellä vaivattomalla kädenliikkeellä Rauski napsautti television päälle, ja huomasi samalla jonkin oudon valonpilkahduksen tai vastaavan viereisestä huoneesta. Kummastuneena hän laski puoliksi syödyn tomaatin pöydälle kaukosäätimen viereen ja lähti pelkkä leipä kädessään ottamaan asioista tarkemmin selvää. Kuullessaan outoa murinan kaltaista ääntä Rauski tiputti leivän säikähtäneenä lattialle, ja kun huoneen nurkassa välähti kaksi silmää, Rauski pelästyi pahemman kerran ja kääntyi jo juostakseen pois, mutta liukastui leipään ja lensi nurin niin että talo tärähti.

Juuri sillä hetkellä varjoista nousi morso. Se liikkui avutonta, nilkkansa taittanutta Rauskia kohti. Paniikissa tämä hapuili hieman litistyneen leipäpalan käteensä. Vältellen katsomasta morsoa silmiin hän ojensi leipää sitä kohti, toivoen että morso kiinnostuisi siitä hänen sijastaan. Rauski tunsi kätensä tärisevän. Tajutessaan morson tarttuvan leipään yllättynyt Rauski lähti ryömimään pois, toinen jalka kun ei kantanut juuri ollenkaan. Hiljaa kuin hiiri Rauski luovi tiensä lähimmän kaapin luokse, avasi oven ja lukittautui sisään. Siellä hän sitten tärisi pimeydessä.
"Nyt on sanity kyllä matalammalla kun Amnesian Danielilla..."
Rauski vinkui kaapissa.
"Jos sillä on ..., niin mulla on kyllä ...... Mulla on kaappikammo!"
Rauski kuuli morson askeleet, ja pidätti hengitystään. Odoteltuaan joitakin minuutteja hän uskalsi raottaa kaapin ovea. Morsoa ei näkynyt enää missään, joten Rauski tuli kaapista ulos.
"Aha... se hävisi. Ja söi mun leivän!"
Totta se oli, morson vierailusta oli merkkinä ainoastaan leivänmurut lattialla.